#Training for an Ironman

 

Terveiset Lahesta!

Enää vajaat kolme kuukautta H-hetkeen! Elokuussa selviää toteutuuko tämän kuntoilijan ja yhäti massaa liikuttavan yksi unelma, ehkä se suurin haave mitä liikkumiseen ja itsensä voittamiseen tulee. Kyseessä Virossa järjestettävä Ironman 70.3 Otepää eli triathlonin puolimatka, jossa uidaan 1,9km,  pyöräillään 90km ja juostaan päälle puolimaraton 21km. Nyt tuntuu siltä, että eiköhän tuosta selvitä vaikka tietenkin samaan aikaan usko omaan tekemiseen horjuu lähes päivittäin. Se on kuitenkin selvää jo tässä vaiheessa, että reissuun lähdetään avoimin mielin, mutta takinnyörit tiukasti kiinni. Omana ja ainoana tavoitteena suoriutua matkasta nautiskellen siinä määrin kuin se on mahdollista. Samalla sain yhden syyn taas pitkästä aikaa kirjoittaa ja jakaa ajatuksiani näin julkisesti. Uusimpana löytönä omalla liikkujan uralla ja samalla uskomattoman vapauttava tosiasia, saan ja voin ottaa kaiken harjoittelun rennosti! Miten niin? No kaiketi omien rajojensa löytyminen ja myöntäminen helpottaa hahmottamaan kehyksen sisällä olevaa kuvaa. Sovita osaamisesi sekä vauhtisi, kaiken minkä olet oppinut maksimaaliseen omaan suoritukseen ja siitä napsu tai kaksi takaisin. Miksi kiirehtisin? Miksi ahnehtisin liikaa? Miksi tätä teen ja minkä vuoksi? Hyviä kysymyksiä, joita varmasti jokainen liikkumisesta nauttiva ihminen itseltään kysyy. En kilpaillut lapsena, enkä nuorena. Miksi nyt pitäisi? Luojan kiitos ei pidä, enkä edes tahdo sellaista, antaa nuorempien ja paremmalla kilpailuvietillä varustettujen hoitaa se puoli. Uintiin lähdetään sieltä porukan laidalta, viimeisestä karsinasta, tavoitteena vain kiertää poijut ja uida rantaan. Pyöräksi on jo valikoitunut cyclocrossari, jolla meno sopivan pehmeää ja maltillista. Ilmeisesti reitti sisältää sopivasti ylä- ja alamäkiä? Kuin kermana kakun päälle allekirjoittaneen selkeästi heikoin ja epämiellyttävin laji juoksu, onneksi tuon matkan voi myös hölkätä! Nyt mennään siis kiihtyvällä tahdilla kohti kesää ja ennen tuota kohokohtaa osallistutaan muutamiin toivottavasti valmistautumista palveleviin koitoksiin. Mikä hienointa, jokainen startti on massalähtö ja vastus tiedossa! Massat liikkeelle ja mies kuntoon meiningillä mennään. Viime viikonloppuinen Jämi21 polkujuoksu 10km kertoi melko rehdillä ja suoralla tavalla missä mennään. Pystyn kyllä juoksemaan kärkiajan helposti, mutta se vaatii puolta lyhyemmän matkan kuin kilpasarjassa! ;) Kalenteriin siis muutama merkintä, Salpauselkä Trail Run, VI Hollolan maastotriathlon, Tahko MTB 45km, Royal-pyöräily ja tietty Finntriathlon Joroinen (sprintti) ennen elokuuta. Onneksi tuossa välissä on myös kesäloma, vielä kun kelit asettuisivat kesäisiin lukemiin niin päästäisiin huonollakin kunnolla kesäduuniin!

Kaiken oman hössötyksen lomassa olen ilokseni saanut vanhemman poikani Leevin (10v) innostumaan liikkumisesta. Talvella hiihdettiin ja lasketeltiin paljon yhdessä, käytiin myös jokunen lenkki luistelemassa järven jäällä. Nyt kevään aikana on päästy myös maastopyörän selkään ja Leevi on itse halunnut osallistua seuran sisäisiin X-tri Cup tapahtumiin! Yksi ja ehkä se eniten poikaa motivoinut tekijä on ollut osallistuminen viime kesänä Helsinki City triathloniin aikuinen/lapsi – sarjaan. Muistan kuinka kovasti jännitti ja jopa pelkäsi osallistumista, mutta sitten suoriuduttuaan tuosta hienosti, totesi ”Isi, tänne tullaan uudestaan ensi kesänä”! Eli sinne mennään myös tänä kesänä yhdessä ja toivottavasti kipinää riittää tulevaisuudessakin oli laji sitten mikä tahansa, kunhan vain saisi kokea liikunnan tuomaa iloa ja riemua. Jos jotain pysyvää liikehdintää isä saisi poikansa sydämessä vaikuttaa? Liikkumisen ja treenaamisen iloa jokaiselle sarjaan tai ikään katsomatta! Moikataan kun tavataan ”pelipaikalla”. Voitathan sinäkin ensisijaisesti itsesi? Haastetaan kaikki mukaan kilpaan!

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi