Itsensä Voittaja!
Niin on kesä edennyt kovaa vauhtia, aika summata fiilikset kuluneesta kaudesta yhteen. Yksi asia mikä on aina vaan enemmän ja kirkkaammin noussut mieleen, on jo kulahtanut sanonta ”Voita itsesi”. Vielä kaksi vuotta sitten ajatus puolimaratonin juoksemisesta tai olympiamatkan suorittamisesta oli täyttä utopiaa. Olen jo vuosia tykännyt itseäni haastaa ja osallistunut erinäisiin kestävyysurheilu tapahtumiin, lähinnä massahiihtoihin … Itse asiassa aina kun lähden liikkeelle on kyseessä ”massalähtö” tai ”massatapahtuma”, mutta koskaan en voinut kuvitella, että jonain päivänä selviytyisin kaikesta siitä mitä tämä kulunut kesä on tuonut tullessaan.
Kausi alkoi Helsinki Half Marathonilla kesäkuun alussa, josta lyhyesti voin todeta. Hieno tapahtuma, mahtava reitti, upea sää ja loistava fiilis. Oma ajatukseni ja tavoitteeni oli päästä maaliin ja juosta koko matka. Tuo toteutui ja näin jälkikäteen voi todeta, että otin alun ehkä liiankin varovasti ja olisin voinut hieman vauhtia kiristää. Maalissa ajalla 2:18:36, ei huonosti, tällä juoksutaustalla ja kokemuksella. Tärkeintä kuitenkin itselleni on suoriutua kaikista koettelemuksista läpi ja ns. ehjin nahoin, sijoitus tai aika on yhdentekevää loppu viimein. Tuosta viikko ja oltiin Vanajanlinnan sprinttimatkalla sateen ja tuulen keskellä. Huikea ja hieno kokemus tuokin kaikkineen. Tiesin, että jaksan kyllä tuon matkan läpi vaikka takaperin tarvittaessa, mutta koville tuokin toki otti. Ajatus 1½ tunnin alituksesta pyöri ennen kisaa päässäni, jos tuohon pystyn olen erittäin tyytyväinen … No, siihen päästiin ajalla 1:29:59. Kaikki meni tarkalleen oman osaamisen ja ennakko odotusten mukaan.
Nyt viimein koitti eilen SE päivä jolloin todella jouduin selkä seinää vasten. Triathlonin olympiamatka, kummitus joka mielessäni niin useasti on mellastanut. Oma unelma, ajatus ja haave johon tuskin koskaan kykenen. Toisaalta niin pitkä, mutta kuitenkin tavoiteltavissa oleva suoritus. Tuo 1500 metrin uinti suurimpana ja korkeimpana esteenä tuolle matkalle. Ei minusta ole, en pysty, uskallanko kokeilla? Nyt kuitenkin löysin itseni Valkjärvestä uimalakki ja -lasit päässä ootellen torven ääntä. Viimein torvi soi ja kaikki pääsi todella käyntiin, jättäydyin heti alussa suosiolla takariviin jotten muiden uintia häiritse tahi jalkoihin jää. Ensimmäinen kierros 750 metriä tuntui vielä ihan kohtuulliselta, mutta toiselle lähdettäessä alkoi todella painaa. Mietin, että taitaa tulla ensimmäinen keskeytys omalla kohdallani koskaan. Panu Lieto ui viimeisen poijun kohdalla ohitseni maaliin kun itse lähdin uudelle kierrokselle, kovaa vetävät joo rispektii. Toinen kierros siis melkoista taistelua, välillä tuntui että hukun enkä saa hengitystä kunnolla tasaantumaan. Osa matkasta oli pakko uida rintaa, jotta sain rauhoitettua itseni ja pääsin edes hitaammin eteenpäin. Voitin lopulta kamppailun ja nousun järvestä reilun 35 minuutin räpiköinnin jälkeen … Tuntui, että pökerryn jos lähden liian kovaa nousemaan mäkeä vaihtoalueelle, päätin siis kävellä ja samalla riisuin märkäpuvun yläosan auki. Vaihdossa puku pois, kypärä päähän ja pyöräkengät jalkaan kuudessa minuutissa sisältäen tuon mäen kapuamisen ylös. Pyörän selkään noustessani ja heti alkumatkasta totesin vallitsevan vastatuulen ja mäkisen reitin tuossa helteessä todella raskaaksi, en ollut näin lämpöisellä kelillä vielä yhtään lenkkiä ajanut. Keskinopeus jäi 27 km/h ja oma tavoite kolmenkympin pintaan haaveeksi, tosin jo ensimmäisen kierroksen jälkeen luovutin ja päätin, että ajan rauhallisesti ja säästän jalkojani juoksuun. Juoksun alkaessa heti kärkeen totesin, ei helvata … Ei pääse yhtään tässä kuumuudessa, kone sakkasi alkumetreiltä lähtien. Otin hölkkävaihteen käyttöön ja päätin etten metriäkään kävele, enkä kävellyt. Sain kuitenkin tuhrattua yli tunnin kahteen vitosen kierrokseen, tosin maalilinjan ylitettyäni kaikkeni antaneena oli helppoa tuulettaa voittajana!
Tähän loppuun haluan kiittää X-tri Lahden seuratovereita, aivan uskomattoman hieno kannustus ja meininki paikan päällä. KIITOS! ja erityisesti Kalle Kotirantaa upeista tsemppauksista ja spiikeistä kisan aikana, niin Vanajanlinnassa kuin Vierumäellä. Nyt jatketaan kesälomaa vielä kolmeviikkoa ja jo viikon päästä osallistuminen Hollolan maastotriathloniin, loppukesästä Lahti triathlon (perusmatka), Finlandia-maastopyöräily, Hauhon jokamiestriathlon ja kauden päätös Tour De Helsinki pyöräily. Virtaa ja voimaa itse kunkin treeneihin, toivottaa itsensä voittaja!
