Mielipuoli
Vielä oli kesää jäljellä, vielä tuli kauniita päiviä … onneksi!
Onhan tänä kesänä ollut jos jonkinmoista tapahtumaa ja neitsyys on mennyt puolikkaalla, triathlonin (täydessä) sprintissä sekä olympia-matkalla. Jotain jää silti hampaankoloon, Tour de Helsinki jäi väliin syysflunssan iskiessä ja samoin Royal-pyöräily, koska osui samalle viikonlopulle Vierumäen kanssa. Harmittaa joo, mut näillä mentiin. Mikä parasta kaikkia näitä en vielä pari vuotta sitten uskonut koskaan suorittavani! Se arka ja huonolla itsetunnolla varustettu pikku poika, joka koulun kentällä aina viimeisenä joukkueeseen valittiin … se sama poika joka ei koskaan yleisurheilussa, pallopeleissä, hiihdosta puhumattakaan pärjännyt. Vuosia vieri ja aika kului, ei tahtonut poika missään urheilla tai osaa ottaa ylipäänsä. Loppu viimein en edes osaa sanoa mistä se viimeinen potku per(suksille) tuli? Hiihdosta kaikki kuitenkin sai uuden alun, eikä tavoitteena koskaan ole ollut muu kuin tehdä jotain sille säälittävälle itselle ja voittaa se olematon itsetunto, kuvitella tilanne että vaihtopenkiltä kysellään mukaan peliin? No ei kyselty ei, mutta kuin ihme olisi tapahtunut, jokin rupesi vetämään lenkkipoluille ja askel askeleelta, löytyi se intohimo ja palo liikkumiseen. Vuosia kului niin, että talvet hiihdeltiin ja kesän koittaessa kaikki ikään kuin loppui, ei ollut muuta kuin kesäloma. Hiljalleen kuvaan astui hiihto ilman suksia, sauvakävely … siinäkin sai mennä metsään ja luonnon keskelle. Good for me! Oon edelleen vältellyt pelikenttiä ja liikuntasaleja, mä näitä polkuja tallaan ja nykyään myös poljen mielelläni! Onneksi mennyt on mennyttä ja nyt uutta kohden. Vajaat pari vuotta sitten ajatus triathlonista alkoi hiljalleen hiipimään mieleeni, itseasiassa ensimmäinen kokemus lajista joskus 80-luvun lopulta kun koulun liikuntapäivänä kaikkea urheilua karttava, juuri joukkueesta pudonnut kaveri joutui tiukan paikan eteen … yleisurheilua, jalkapalloa tai triathlon? Hollolan uimahallissa uintia 400m, pyöräily Hollolan kirkolle ja juoksua, oisko ollut 3 kilometriä Heinsuolla? … ja kun pakko oli jokin noista valita! No valinta tehtiin ”helposti”, koska joukkueeseen en pääse ja yleisurheilussakaan en pärjää … Mitä ihmettä? Pärjäisinkö triathlonissa? No en todella, mutta siinä pääsin pois siitä isommasta peliporukasta ja sain touhuta itsekseen. Jo tuolloin uinti tuntui aivan mahdottomalta, mutta kuin ihmeen kaupalla siitä jotenkin selvisin … tosin viimeisenä. Pyörällähän on jokainen pikkupoika joskus ajanut ja tie kirkolle jokseenkin tuttu ja kun sitten juoksun vuoro koitti alkoi se todellinen taistelu, välillä käveltiin sitten juostiin … Ajasta ei mitään muistikuvaa, ehkä viimeinen taisin olla silläkin kertaa, pääasia ettei tarvinnut kentänlaidalle lähteä seisomaan. Nyt toinen kesä triathlonia takana ja aina vaan tuntuu koukuttavan enemmän! Eikä pelkästään triathlon vaan ylipäätään kaikki liikkuminen, tietty metsässä. No miksi kirjoitan tästä? Siksi, jotta sinäkin joka et ehkä koskaan päässyt ensimmäisenä joukkueeseen tai pituushypyssä aina astuit lankun yli … eihän se kaikki onneksi koululiikuntaan lopu ja harvoin edes sieltä täysillä alkaa. Rohkaiskaa kaikkia tovereitanne ja ystäviänne liikkumaan, pyytäkää lenkkikavereiksi. Antakaa osa omasta ajastanne ja uskon, että lopulta varmasti se porukan vähitenkin innostunut voi saada uuden kipinän ja kyselee seuraa jo toiselle lenkille!
Nyt mennään syksyä kohden ja eiköhän tuo metsä edelleen kutsu liikkujaa. Maastopyöräily on muuten erittäin hieno ja tehokas laji, voin suositella kaikille, kummasti fillarikausi pitenee ja pimenevä sekä monesti sateinen syksy vähemmän harmittaa … on jopa uskottavampaa tulla lenkiltä ukko ja fillari mudassa! Hiihtoa ajatellen myös sauvakävely on erittäin hyvä, monipuolinen ja kiva harrastus. Syksyn aikana kenties ajellaan niiden kuuluisten ”kylänmiehien” kanssa jokunen maastopyörä lenkki lähimetsissä päivä- ja yöaikaan? Niin ja sai naapurin isäntä tämänkin ukkelin houkuteltua sille toiselle puolikkaalle! Lassen hölkkä Myrskylässä kahden viikon päästä kutsuu kaikki karpaasit koolle, voitto on varma ja asennetta löytyy! Nyt haetaan kahden tunnin alitusta, mikä tarkoittaa lähes minuutin/kilometri kovempaa vauhtia kuin Helsinki Half Marathonilla. Kiitos kesästä 2015 kaikille tovereille ja X-tri Lahdelle! Takana HHM, Finntriathlon Vanajanlinna ja Vierumäki, Hollolan maastotriathlon, Lahti triathlon, Hauhon jokamiestriathlon ja MTB Merida Finlandia! Olen sanonut ”en koskaan täyttä tai edes puolikasta matkaa suorita!” … no nyt jo kuitenkin tuo puolikas mielessä!
