No mutta …
Rupee olee talvi taputeltu ja katse hiljalleen suunnattava uutta kesää kohti. Finlandia-hiihto (50km vapaa) sujui itseltäni varsin mallikkaasti, vaikka olosuhteet kisapäivänä eivät kovasti suosineetkaan niin toimi suksi yllättävän hyvin ja reitti taittui aikaan 3.44. joka on oma ennätykseni tuolta matkalta. Nyt vielä fiilistellään viimeiset hiihdot Lahden urheilukeskuksen tykkiladulla, ehkä vielä viikko enintään? Uutta intoa omaan harjoitteluuni on tuonut kevään mukana hyvissä ajoin sulaneet pyörätiet ja nyt on takana pari fillarilenkkiä maasturilla kevyesti pyöritellen. Mikäs upeampaa (siis hiihdon jälkeen) kuin kevätauringon paisteessa pyöräily ja raitisilma. Kummasti piristää mieltä jo pelkästään päivien pidentyminen ja lisääntyvä valo, tätä haluaa lisää. Nyt kevään edetessä myös juokseminen rupeaa houkuttamaan enemmän kun voi sulilla pinnoilla mennä ja kohta jopa metsässä kunhan loputkin lumet sulavat. Treenaaminen siis jatkuu, mutta varmasti määrää pitää hieman lisätä ennen kesää. Silti perusasiat pysyvät samana ja tasapainoilu kolmen lajin välillä säilyy entisellään, vaikka miten voikaan tasainen kehittyminen tuntua niin mahdottomalta? Toivotaan, että kesästä tulee riittävän pitkä ja lämmin, sellainen joka motivoi entisestään yrittämään ja parantamaan omia suorituksiaan kauden edetessä. Kaikille positiivisuutta kesään ja sopivan rentoa ja hauskaa treenimieltä … Kyllä. Aina ei ole pakko (eikä saa) treenata hampaat irvessä verenmaku suussa, välillä vain ulkoilmasta ja luonnosta nauttien. No mutta, sillai kevyesti.
