Montun pohjalta yli kriittisen pisteen.
Toisinaan meidän elämämme suuntaavat täyttä vauhtia jyrkänteeltä alas. Me päädymme pohjalle tunnetasolla, fyysisesti ja sosiaalisesti arjen keskellä. Siellä me sitten pysymme yksin ja voimattomina.
Jokaisella meistä on heikot hetkemme ne kuivat kaudet ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Toisaalta jokainen voi olla vahva ja jokaisella on suunnitelma, vaikeuksien kautta voittoon. Vasta kun päädyt pohjalle, voit tuntea olevasi hukassa.
Miksi näin kirjoitan? Jäljet johtaa sylttytehtaalle, kuluneen vuoden hektiseen arkielämään. Tasapainoiluun työn, perheen ja vapaa-ajan välillä. Liian usein vähillä yöunilla ja liian vähän omasta ja läheisten jaksamisesta välittäen. Tavoitteet korkealla niin työelämässä kuin kaikessa elämässä. Kuntoilua ja luonnossa liikkumista vaihtelevan epäsäännöllisesti, mutta silti jotain puuttuu eikä oikein jaksa?
Melko ennakkoluulottomasti monessa mukana ja tavoitteet selkeästi tulevaan naulaten. Kyllä tämä tietysti motivoi ja aikaan saa jonkin asteista liikuttumista ja liikettä eteenpäin. Pitkästä aikaa takana kunnon talvi ja paljon hienoja hetkiä metsässä ja järven jäällä hiihdellen. Mielessä ja haaveena hieno helteinen kesä ja kaikki sen myötä koettava nautinto. Kesä tosiaan koitti ja yllätti todellisen talven ystävän housut nilkoissa. Uskomaton toukokuu, hellepäiviä neljätoista ja järvivesien aikainen lämpeneminen kilvan yllyttävät ja haastavat liikkeelle. Mutta?
Takana elämäni kenties rankin vuosi ja ponnistus montun pohjalta yli kriittisen pisteen ja hyppyrin keulalle. Älkää edes kysykö miksi? En vielä tiedä itsekään? Onko arkeni ja perhe elämäni todella niin tylsää vai olenko muuten vaan tyhmä ja totaalisen hukassa? Monta kysymystä vailla yhtään järkevää vastausta. Itse veikkaan keski ikäisen miehen kapinaa, halua näyttää maailmalle ”koska mä voin”!
Tulevana viikonloppuna tämä aikalainen suorittaja vailla järkeä matkaa isolle kirkolle, tavoitteena välimallin miehelle sopiva puolikas urakka. Enää kolme viikkoa ja jo kohta vuosi takana hehkutettua teräsmies kilvoittelua odotellen. Vielä tämän kesän kilvoittelen itseni kanssa ja ponnistan yli kriittisen pisteen, tässä kilpailussa kun ei pelkillä tyylipisteillä pärjää. Se miten hyvin osuu lankulle jää nähtäväksi?
“Todellinen tuska, joka saa meidät kärsimään syvästi, tekee toisinaan jopa ajattelemattomasta vakavan ja vakaan; jopa sielullisesti köyhistä tulee älykkäämpiä suuren tuskan jälkeen.“
-Fjodor Dostojevski-
